Epäkiitollinen paskiainen

Oscar Wilden kommenttia elämän kahdesta suuresta tragediasta mukaillen on kerrottava nyt, että se, mihin olen tähdännyt neljä viime vuotta tapahtui vastikään: Muutin viime lauantaina omaan asuntooni, ja sen soisi varmastikin olevan merkittävä ja onnellinen merkkipaalu.

Aloituksesta pystyy arvaamaan, mitä siitä seurasi. Aivan – heaven knows I’m miserable now. Ei aivan, mutta silti. Mitä elämäniloon tulee, mokoman vaikutukset tuntuvat kategoriassa ”yhtä tyhjän kanssa”. Stressiä toki on siunaantunut, mikä on aina hienoa. Eräs ystäväni kysyi minulta, miltä tuntuu. Sanoin, ettei tunnu yhtään miltään. Osaan kyllä älyllisellä tasolla arvostaa muuttoa ja voin todeta: ”tämä on hyväksi.” Muttei tämä nyt mitään emotionaalista herkkua toistaiseksi ole.

Ei tietenkään pitäisi tuomita koko tilannetta ensimmäisen viikon perusteella, mutta juutun aina henkilökohtaisiin ennakkotapauksiini: Samaa tyhjää haahuilua ja mitätöntä nurkassa kyyhöttämistähän koko elämäni on tähänkin asti ollut, riippumatta vaikutuspiirini senhetkisestä sijainnista. On minulle ominaista päätyä siis päivästä toiseen kysymään, miten nykytilanteeni sitten olisi toisenlainen. Tämä perusominaisuudekseni luettava käänteinen kannustushorinakidutus ei selvästikään auta tilannetta, koska tulevaisuuden epäileminen ja sen pelätyn tilanteen luominen ovat kaksi eri asiaa.

Ainahan sitä sanotaan matkan olevan määränpäätä tärkeämpi ja olen havainnut, että kiintopisteisiin pettyy, mutta toivoisin kykeneväni olemaan tyytyväisempi tilanteeseeni nyt, kun olen taas omillani. Tulevaisuus ei vaan näytä palaavan. Kaikki suuret lupaukset menettävät liikevoimansa kurkunpään tälle puolen, varisevat sitten surkuhupaisasti huulelta matolle.

Miksi tämän pitää olla tällaista? Hyviäkin hetkiä löytyy, mutta sitten olen ajoittain helvetin katkera, vihainen ja surullinen siitä, että elämäni on hauskaa vain täplittäin. Sanotaan, että se on sellaista kaikille, muttei se nyt vain ole totta. Tai siis, se voi olla totta – ’ehkä’ ja tämä on kookas ’ehkä’ – mutta ihmisten reaktiot siihen vaihtelevat, ja omani vain syövät kaikki keinot selvitä kunnialla.

Taidan palkinnottoman haahuilun ja epämääräisen käytävämaleksinnan. Inhoan näitä perusnegatiivisia alavireitä, inhoan olevani surullinen ja vihainen. Ei huvita pelata mitään, ei lukea, eikä ole syytä mennä ulos, koska minua ei kutsuta mihinkään. Omaan rajallisesti paikallisia ystäviä enkä jaksa tai osaa käydä kaupungilla, koska en tiedä etukäteen mitään kiinnostavia paikkoja eikä minussa taida olla seikkailunhaluista tutkimusmatkailijaa, joka haluaisi ottaa moisista selvää silkasta etsimisen riemusta. Kuvittelen, ettei minua kaivata mihinkään, koska en uskalla tai osaa tunkea itseäni esille. Huonojen epäkuolleiden televisiopahisten mukaan minut täytyy lähes aina kutsua sisään ensin. Kaipaan hellyyttä, mutta sitä ei ole tiedossa. Kaipaan seuraa. Kaipaan vaikka mitä, ja minun pitäisi tehdä monia asioita, mutteivät ne varmastikaan paranna elämänlaatuani; eiväthän ne ennenkään ole.

Tykkään ajatella, ettei tämä koko suuri ongelmavyyhti voi olla vain minusta kiinni, vaikka se taatusti on. No, jos vain itse voi pelastaa itsensä, muttei aikanaan saanut avaimia matkaan, onko pelastus silloin itsestä kiinni? Tietenkin voisi käydä kyseenalaistamaan koko pelastuksen merkitystä, mutta kun on pedattu ettei ole niin kauhean hauskaa tämä elämä, pitäisihän se jotenkin ehjätä.

Eräs ystäväni sanoi: ”Vapauduit henkilökohtaiselle hullujenhuoneelle!” Tämä on liioitellussa riemukkuudessaan hyvinkin kelpo kuvaus. Minulta puuttuu jotain ja aika ns. vitusti. Koeta siinä nyt sitten tarpoa kun ei ole polvilumpioita ja toisenkin jalan kanssa on vähän niin ja näin. Haluaisin repiä ihmiset auki, leikata sieltä onnellisuuden ulos ja asettaa sen itseeni. Tällainen fiktiivinen itsekkyyskuvaus tuskin on yhtään alhaisempi olotila kuin jonain galaktisena ovimattona haahuilu.

Mainokset

Tietoja Raimu

A play on life.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s