Pu(a)iseva aloitusteksti

Osaan kirjoittaa kiitettävästi, kunhan löytyy tarpeeksi elämänhalua, ja saan kehujakin. Vastikään minua kehotettiin epäsuorasti aloittamaan blogi, vaan tämä ei ole välttämättä mikään pienteko, sillä minulla on lievästi sanottuna värittynyt ennakkomielikuva blogituksesta ja niistä, jotka blogittaisivat. Tätä merkittävämpi ongelma on kuitenkin, etten ole jostain syystä joko saanut tuotettua mitään järkevää kirjallisessa muodossa muutamaan kuukauteen – tai sitten luomisprosessi ei ole ollut mitenkään nautittava. Puhumattakaan epätyytyväisyydestä lopulliseen tuotokseen. En ole toistaiseksi tuottanut elämässäni suuria määriä tekstiä – vain kompakteja ja kärkeviä pikkutuotoksia. Pohdittuani silti houkutuksia päätin, että tätä voisi ainakin kokeilla.

Mutta mistäköhän minä kirjoittaisin? Olen nähnyt erinäisiä blogeja, jotka juuttuvat niin totaalisesti yhteen tai kahteen juttuun, ettei niitä tee mieli lukea kovin pitkään. Osaan itsekin jumittua murehtimaan paria asiaa, mutten todellakaan mieli jäädä kirjoitusteni kanssa mihinkään yhden agendan kitisijän rutiiniin, vaikka internetistä lukeekin mielellään myös eksaktia yhden aiheen juttua per sivusto, ja vaikka epäilen myöskin, että eräistä asioista tulee hinku kirjoittaa melko useasti.

Itse vierastan hieman sellaista kirjoitustapaa, jossa koetetaan imeä aina vaan sitä yhtä… asiaa kuivaksi kaikista mahdollisista näkökulmista. Monet sanovat tätä tarkkanäköiseksi, älykkääksi, paneutuvaksi ja ties miksi, mutta minusta se tapaa mennä sieluttomaksi, kaavamaiseksi ja helvetin puisevaksikin noin lukemismielessä. Onhan se toki varmastikin ammattimaista journalismia. En kyllä tiedä, kykenisinkö edes moiseen, tai että vierastanko tätä vain omasta riittämättömyyden tunteestani johtuen. Itse haluan kirjoittaa kaikesta mahdollisesta: rakastamastani ja vihaamastani, elokuvista ja musiikista, niistä asioista joita elämässäni ei tapahdu ja kaikesta josta minulle tulee huono tai hyvä mieli.

Useimmiten huono. Näinhän se menee.

Esimerkiksi tulen varmastikin puhumaan siitä, että minulla ei ole koskaan ollut mielekästä parisuhdetta! Ha haa, taas yksi sellainen blogi. Kun ajattelee miesblogeja naisista ja niiden puutteesta – kuinka vähän elämässä tapahtuu rakkausrintamalla – ensimmäisenä mieleen valuu varmastikin helvetin puakehitystä tai erinäisten tuttujeni vanha suosikki Lord Celibacy. Voi nyt hyvä jysäys, ei näin. Kaikki sympatia minulta asianomaisille, jotta mokomat selviäisivät näistä ajatusrakennelmasokkeloistaan ja yhden miehen sodistaan, mutta ei näin. Internet on tietenkin sekä täynnä suuria egoja että ihmiskunnan kollektiivinen id, MUTTEI SAATANA SILTIKÄÄN NÄIN.

Sinänsä tietenkin voi argumentoida, että vitun pimahtanut vertailujoukko antaa itselleni paljon toivoa, koska aivokuoreni kaiketikin toimii edes jotenkuten oikealla tapaa. Enkä ole välttämättä mikään Kuvalaudan dementoitunut hikikomori, vaan luultavasti ihan kehityskelpoinen yksilö siitäkin huolimatta, että pääni junnaa aina niissä surulliseksi tekevissä asioissa.

Tällaiset ovat blogituslähtökohtani, ja kyllähän minulla ajatuksia on. Elämäni on ollut lievästi sanottuna epätavallinen, ja tästä voi olla jotain apua mielenkiintokäyrää kannateltaessa. En ole mitenkään varma, että toista aivan minun historiallani varustettua suomalaista blogittajaa on olemassa.

Mainokset

Tietoja Raimu

A play on life.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pu(a)iseva aloitusteksti

  1. Emli sanoo:

    Sanoisin jopa pu((r)a)iseva.

  2. Paavo sanoo:

    Blogin aloittaminen on kyllä yksi riesa. Mulla on gradu (toivon mukaan) lähdössä käyntiin kirjallisuudessa, ja rajatun aiheen takia (tieteen retoriikka) ohjaaja suositteli että alkaisin pitämään aiheesta blogia. Eihän siitä mitään tule juuri mainitsemistasi syistä, kun asiat joista puhuisin olisi käsitelty jossain muualla, ja itselleni jäisi kuolleen hevosen hakkaaminen. Tuntuu hölmöltä kirjoittaa jotain, minkä voi melkein samanlaisena löytää jostain muualta.

    Persoonallinen kirjoitustapasi on kyllä ainakin minulle riittävä syy lukea, ja se miten ajattelet ihmisistä ja mielialoista on tutun kuuloista.

    Jatkahan päivittelyä! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s